Powered By Blogger

31.3.2012

minä en unohda sinua, vaikka en muistaisi omaa nimeäni

Lauantai ja mie oon kotona! Mut iha normii, miulle. Yksin on mukavaa. Tai omassa seurassa olemine on helppoo. Ei tarvii kuunnella kenenkään muiden hölpötyksiä tai komenteluja. Voi kuunnella musiikkia ja istuu omassa huoneessa. Muutenki viihdyn miun huoneessa nykyään paljon koska se on viihtysä. Miun huone on iso ja avara mut silti siel on kaikkee. Ja miun huone on just miun näkönen. Paljon musiikkiin liittyvää kuten piano, kitara, levyjä joita on _paljon_, julisteita ja kaikkee muuta jännää. Ja aina soi musiikki. Hevi tai iskelmä, kuhan musiikki soi.

Kerrankin oon ollu melkein koko päivän äidin kanssa. Käytii kaupassa, värjättii miun hiukset ja ollaa oltu kotona ihan vaa kahellee. Nyt kattelen tätä leffaa, Populäärimusiikkia Vittulanjänkältä. Tää on oikeesti hyvä leffa vaikka ensivaikutelma ei ois nii hyvä. Koska miul ei oo mitää ihmeellistä asiaa, pistän pari kuvaa.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti